POHJANMAA
Pohjanmaa tunnetaan latomeristä. Laakeista peltomaisemista ja keväisin niille tulvivista joista. Pohjanmaalla asuville tämä on arkipäiväinen maisema, jonka näämme päivittäin ja johon ei välttämättä tule loppujenlopuksi enää kiinnitettyä huomiota sen tarkemmin. Sain tästä idean kuvausprojektiini, jossa keskityn kuvaamaan Pohjanmaan maisemia, mutta erityisesti niitä erityisiä pieniä ja nopeasti ohikiitäviäkin hetkiä, jolloin kaikki eivät maisemaa välttämättä olekaan näkemässä.
Olen kuvasarjaan kuvannut muutamia yksittäisiä kuvia jo aikaisemmin ennen tätä varsinaista projektia, mutta loppukesästä 2015 paneuduin aiheeseen taas uudella energialla. Koska olen kuvannut Pohjanmaan alueella niin paljon, minulla oli jo monia loistavia kuvauspaikkoja muistissa ja vähän aikaisempaakin kuvamateriaalia joistain paikoista. Tällä kertaa projektin kulku oli kuitenkin hieman erilainen – paljon suunnitelmallisempi ja tavoitteellisempi. Olen monet kerrat lähtenyt ajelemaan ilman tiettyä määränpäätä, etsien uusia mahdollisia kuvauspaikkoja ja kirjannut niitä ylös. Varsinaiset kuvaushetket eivät kuitenkaan ole useinkaan tulleet juuri sillä hetkellä, vaan useat päivät ja viikot tutkin säätietoja ja revontuliennusteita jotain normaalista poikkeavaa toivoen. Samoilla kuvauspaikoilla kävin monet kerrat katsomassa, josko nyt olisi se The Moment. Olen odotellut yksikseni autossa tai pellonlaidalla auringonnousua, laskua tai usvan laskeutumista. Seissyt pilkkopimeällä rannalla myrskytuulessa hytisten, odotellen kameran laukeamista kymmenien sekuntien valotusajan jälkeen. Mutta se kaikki on sen arvoista.
Koska Suomen luonto on myös yllätyksiä täynnä eikä tietenkään kaikkea pysty aina etukäteen suunnittelemaan, on projektin varrella tullut itselleni niin pettymyksiä kuin äärimmäisiä ilonhetkiäkin. Kun luonto on näyttänyt mitä kauneimpia ja mahtavimpia voimiaan, ei kameraa olekaan ollut mukana. Toisaalta taas, muutamat kerrat kamera on ollut mukana, vaikka mitään sen erikoisempia sääilmiöitä ei alun perin ollutkaan luvassa, mutta lopulta muistikortille on tallentunut mitä hienoimpia hetkiä. Suureksi osaksi luonto- ja maisemakuvaus onkin loppujenlopuksi kiinni myös tuurista. Ja nämä ovatkin niitä kaikkein hienoimpia hetkiä, kun et ole odottanut onnistuvasi, mutta teet sen!
Kuvaan nykyään paljon ihmisiä, mutta olen kokenut luonto –ja maisemakuvauksen olevan oikein rauhoittava vastapaino henkilökuvaukselle. On mukavaa palata ”uran alkujuurille”, kun innostukseni valokuvausta kohtaan lähti nimenomaan luontokuvauksen parista.
Projekti oli osa kouluni Yrkeshögskolan Novian taidekuvauskurssia, mutta koska luontokuvaus on yksi iso asia mitä tykkään muotokuvauksen ohella tehdä, tulen tottakai jatkamaan kuvasarjaa vielä tulevaisuudessakin. Tavoitteena olisi saada kuvia myös esille johonkin, katsotaan mitä keksin! ;) Mitäs pidätte kuvista?